Olin tuossa päivällä hieman synkissä tunnelmissa erinäisistäkin syistä. Syistä mikään ei tietenkään ollut erityisen hyvä. Kunhan nyt kiintiömurehdin maailman menoa ja omaa osaani siinä, kun en muuhunkaan tunnu toisinaan pystyväni. Muiden osaa toki murehdin myös, ja paljon murehdinkin. Eritoten joidenkin erityisten osaa.
Illalla olen kuitenkin saanut olla rauhassa omassa yksinäisyydessäni musiikkini kesken. Eilen katsoin Magnoliaa, kaikkien aikojen lempielokuvaani. Vaikka se on lempielokuvani, katson sitä hyvin harvoin kokonaan, ensinnäkin siksi, että teos on hyvin pitkä. Toisekseen parasta tuossa elokuvassa, kuten oikeassa elämässäkin, ovat tietyt hetket. Se ei tarkoita, etteikö kokonaisuuskin olisi mestarillinen. Sehän nimenomaan on. Toisin on elämässä. Siinä kokonaisuus harvoin on mestarillinen. Pikemminkin luonnoksen tasolle jäänyt. Enkä minä ole koskaan ollut hyvä luonnostelemaan sen enempää kuin toteuttamaankaan.